sai lopullisen pisteensä yöllä - kuten niin tyypillisesti - kun nämä pilamit päättivät syntyä maailmaan 16.8. Ensimmäinen syntyi jo edellisen vuorokauden puolella, mutta koska enemmistö syntyi sitten sunnuntain puolella, sai koko pesue saman syntymäpäivän.

Ensimmäisen pennun synnyttyä Nova oli ihmeissään että mikä ihme tuo on, vinkuu ja huutaa, apua! Sain Novan rauhoittumaan ja kun tilanne tasautui, meni loppu sitten jo rutiinilla. Mikään nopea synnyttäjä Nova ei ollut ja yö tuntui välillä todella pitkälle pentujen välin ollessa 1 - 1½h ja viimeisen kohdalla peräti 2½h - tosin ennen viimeisen syntymää olin varma että synnytys on ohi kun emä rauhoittui, mutta kun menin katsomaan laatikosta kuulunutta lupsutusta totesin että vielä yksi on syntynyt.

Jakauma oli 3u + 4n ja kaikki tuntui olevan hyvin, emä alkoi rauhoittua ja rentoutua hoitamaan pentujaan. Pari päivää synnytyksen jälkeen kuitenkin yksi narttupennuista hiipui pois, vielä se kaikista ensimmäinen. Mitään näkyvää vikaa en pennusta löytänyt eikä se ollut edes erityisen pienikään, joten vika jäänee selviämättä. Hautasimme pienen koiraenkelimme pihan reunaan paikkaan, jonne talon entisten omistajien 2 koiraa on haudattu. Pieni sai nimekseen Wellhills Fairytale, sillä saduksi pienen elämä jäikin.

Loppukatras kuitenkin onneksi voi hyvin ja vahvistuvat päivä päivältä. Pentueen pienin narttu on kirinyt huimasti kiinni eroa isompiin sisaruksiinsa, kun olen sen verran pitänyt pennun puolia ettei isommat työnnä pienempäänsä ihan kokonaan tissiltä. Vähintään kerran yössä on laumaa käytävä katsomassa kun laatikosta kuuluu armoton ujellus ja kiljuminen! Milloin joku kakaroista on harhautunut aivan väärälle puolelle laatikkoa ja suunta on hukassa, tai milloin maitobaaria yritetään etsiä äipän selän puolelta kunnes menee hermo! Tai sitten on muuten vaan tissisota käynnissä. Kannuksia poistettiin 3 pennun takasista, yhdet nahkalärpäkkeet ja 2 hieman vahvemmat tapaukset.

Kun laatikkoa siivoaa, kuuluu urina ja pienoinen murina (oikea marsupilamiääni) kuin vastalauseena toimitukselle kun tullaan heitä häiritisemään! Ja anna olla kun äippä saapuu laatikkoon takaisin pihalta tai syömästä, niin koko lamuma sinkoaa välittömästi emän luokse vaikka mahat olisi hetki sitten täytetty. Uskomattomia nappuloita! Ja kun se liikkuminen ei ole mitään ryömimistä vaan ihan jaloilla mennään eteenpäin, vaikka silmät eivät ole vielä avautuneetkaan. Anna olla mikä vauhti on sitten äipän luokse kun silmät aukeavat...

Ikää pennuilla on nyt 6 päivää ja pentueesta erottuu selvästi erilaisia persoonallisuuksia:

Yksi nartuista on saanut lempinimen seikkailija, sillä se tutkii ja kulkee laatikossa eniten, kuin kokeillen rajojaan. Tämä pentu on myös useinmiten emänsä selän takana kiljumassa kun toiset on maitobaarissa, nälkä kurkii ja oma maitobaari on ihan hukassa! Haisee kyllä jossain täällä mutta ei löydy vaikka kuinka hakee. Vastapainona tämä kaveri osaa olla myös äidin tyttö menemällä äipän kainaloon nukkumaan tai pötköttelee tassun päällä.

Sintti on pentueen pienin tyttö, mutta asennetta elämään löytyy sitten senkin edestä! Maitoa imetään niskat tanassa, etutassut tiukasti ojennettuina ja on viimeinen joka irrottaa otteensa kun emä nousee ylös.

Uroksista erottuu myös 2 hyvin erilaista persoonaa: viileän rauhallinen jässikkä ja kaveri joka vetää helpon maidon ensin keskittyen vasta sitten imemään; sittenkin tisua pitää pudistaa kuin tappaen ja etujalat tiukasti suoriksi ojennettuina!

Värittömiä persoonia ei nämä muutkaan ole joita en tässä erikseen maininnut, mutta niillä ei ainakaan vielä ole näkynyt selvästi omia juttuja.

Kaiken kaikkiaan pentue on virkeä, emän luo hyökätään täysillä ja tissillä on menossa vääntö kuka ehtii ensin tai kenet pudotetaan huonommille sijoille.

Silmien avautumista odotellen, eiköhän sekin päivä tässä lähiaikoina koita....