erotu joukosta kokonsa puolesta. Mutta luonnetta pikkutytöltä sitten kyllä löytyy! Puolensa pitää isompien rinnalla tissillä ja hän kun on vakaasti päättänyt takatissien kuuluvan juuri hänelle! Hyvä niin! Pennut saivat kaulaansa myös pienet värilliset pannat jotta ne on helpompi tunnistaa; Ikola-pennuilla oli samanlaiset. Muutenkin miellyttävämpi kun pennuista tulee otettua kuvia niin erottaa helpommin kuka kukin on.

Novakin malttaa hieman jo ulkoilla ja viettää aikaa pentulaatikon ulkopuolella kun pennuilla on mahat täynnä mutta säntää sinne heti kun pieninkään kutsumaääni laatikosta kuuluu. Muutenkin Novalla on omasta mielestään ruhtinaalliset olot kun ruokaa tulee 3x päivässä! Vielä en ole ruuan määrää tai vahvuutta liiemmälti lisännyt, sillä maitoa tuntuu tulevan ihan riittävästi nytkin tälle katraalle ja kun maidontarve lisääntyy on ruuan määrää paljon helpompi lisätä kun koira on tottunut jo syömään useamman kerran päivässä. Kaikki siis hyvin, pennut saavat mahansa täyteen, kasvavat, paino lisääntyy ja pentulaatikossa on rauhallista katraan nukkuessa masut pullollaan.

Yleensähän sanotaan että urokset kehittyvät narttuja hitaammin, mutta meillä taitaa poikkeus vahvistaa säännön. Nimittäin pojat - vihreä-, violetti- ja sinipantaiset - ovat olleet tässä vaihessa ensimmäisiä kehittyjiä! Urokset avasivat ensimmäisinä silmänsä, nousivat jaloilleen ja tekivät tarpeitaan pentulaatikkoon ilman emän apua alle 2 viikon iässä! Piti oikein kaivaa koirakirja ja tarkastaa asia.

Ne joilla silmät ovat auki, tutkivat laatikkoaan ahkerana ja ompa jopa muutama tullut portin ollessa auki laatikon ulkopuolelle ihmettelemään! Kun emä tulee laatikkoon katraan ollessa hereillä alkaa mahdoton vikinä ja vinkuna kun etsiydytään tissille ja siellä sitten sota siitä kuka saa minkäkin tissin itselleen! Pikkutyttö pitää puolensa ja ottaa takatissin itselleen. Isoin urospentu taas yrittää jyrätä muut pois ja valita parhaat paikat itselleen. Aiemmin se onnistuikin mutta nykyään muut eivät enää ihan niin helpolla paikkojaan luovuta!

Viikonloppuna riitti paijaajia pennuilla urakalla kun oman pojan lisäksi käymässä olivat myös aviomiehen pojat. Eivät olleet aiemmin päässeet näkemään noin pieniä pentuja ja tottakai olivat ihmeissään ja haltioissaan pennuista! Nova käyttäytyi todella hienosti poikien kanssa pentulaatikossa, mutta eron huomasi selvästi siihen oliko laatikossa pelkästään Juhani vai Mikan pojat. Juhani ja Nova ovat edelleen kuin paita ja peppu eikä Nova ollut moksiskaan Juhanin tullessa laatikkoon, mutta Mikan poikien tullessa laatikkoon pentuja katsomaan ja paijaamaan, oli se selvästi tarkkaavaisempi. Yritti kuonollaan painaa poikien käsiä pois että nämä on muuten minun kakarat...  Onhan nuo suloisia ja välillä sai oikein komentaa että nyt pentujen ja emän on annettava olla rauhassa, ei ne sieltä minnekään karkaa. Hyvä että saunaan ja nukkumaan malttoiva ja olihan sitä rajoja kokeiltava siinäkin asiassa kun sanottiin että pentulaatikolle ei mennä ominpäin kuikkimaan ja jomman kumman, minun tai Mikan, on oltava läsnä; eihän sitä tiedä vaikka sääntö sittenkin kumoutuisi kuin taikaiskusta!

Toivottavasti hienoja syyspäiviä riittäisi tuleville viikoille kun pennut ovat saaneet silmänsä auki ja pääsevät laajentamaan elinpiiriään. Mikäpä sen mukavampaa kuin päästää katras pihalle seikkailemaan, ja vähentäähän se myös siivoamista.... ;-)