Syndikointi08 Heinä 2009 - 00:09:47
Pitkästä aikaa turinoita
lähestyi uhkaavasti ja hienoinen oma arvio oli että astutus sattuisi samalle ajankohdalle kuin juuri tälle viikonlopulle kalenteriin merkityt kasvattajapäivät & VIK-koe Helsingissä sekä erikoisnäyttely. VIK-koetta pääsin Petikkoon seuraamaan paikan päälle, harmi ettei osallistujia ollut enempää paikalla ja sitten sieltä Ikean kautta kasvattajapäivien antia kuuntelemaan. Mutta tietenkin se juoksun paras aika keinosiemennystä ajatellen sitten sijoittui seuraavalle maanantaille! Oikein miekäläisen tuuria!!
Ja ettei se tuoresperman lähetys olisi mennyt liian helposti kaikkien kuvioiden (proge, kesälomailevat eläinlääkärit ym. "arvioinnit") ohella niin siinäkin meinasi sitten olla ongelmia! Kävi jo mielessä että olisiko sittenkin ollut parempi lähteä ajamaan sinne Hollantiin..... Eka laskettiin että paras ajankohta osuisi tuohon Helsingin viikonloppuun eli sperma Helsinki -Vantaalle ja siemennys Mäntsälässä, mutta ei se niin mennytkään! Toimituspäässä oli sitten rahdin kuljettajien välistä epäselvyyttä jota lisäsi omalta osaltani se että lähdin ajamaan kohti etelä-Suomea perjantai-iltapäivänä Leppäkoskelle enon luokse yöpymään mielessä ajatus että kaikki on ok kunnes tuli puhelu Hollannista joka meinasi johtaa epätoivoon! Loppu hyvin kaikki hyvin ja tavara saatiin kuin saatiinkin Suomeen maanantaiksi!
Tulihan siinä muutamalle päivälle kilometrejä riittämiin kun eka Leppäkoskelle täältä Keski-suomen periferiasta keskeltä ei mitään lähelle Hämeenlinnaa josta matka jatkui lauantaiaamuna ensin Petikkoon Vantaalle ja sieltä Ikean kautta Tuusulaan kasvattajapäiville, jossa tuli sitten allekirjoitettua myös sitoumuskasvattajasopimus (sen vahvistamista odotellessa!), ja sieltä sitten yötä myöden kotiin; karkeasti parin päivän saldo oli n. 700km. Ja kaiken vielä kruunasi tunti siitä kun saavuttiin kotiin ja pääsin nukkumaan kunnon ukonilma! Sunnuntai meni toipuessa ja maanantaina uusi rumba: Lannevesi - Tampereen Veter & proge - Helsinki-Vantaa rahtiterminaali (ensin sieltä löytää oikea paikka ja kaiken lisäksi vstaanottopää oli soittanut väärään numeroon mikä taas johti huolestumiseen Hollannin suunnalta) - Tampereen Veter - Lannevesi! Päivälle tuli mittaa helposti n. 12h ja 800 km! kaiken lisäksi minulla oli poika matkassa mukana joka ihastuttavasti jaksoi koko päivän mukana! :-D Olin jo varautunut kiukutteluun sun muuhun kommervenkkiin mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti! Poika oli huolissaan Novasta kun jätettiin se rauhoitettuna Veteriin toimenpidettään varten.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saatiin matkaan Veteristä hieman tokkurainen koira jolla hädin tuskin jalat kantoi autolle asti! Eläintenhoitaja yritti hyvää hyvyyttään auttaa Novaa takapäästä että kantaisi paremmin mutta Nova kylmästi ilmoitti että kädet mäkeen Hänen takalistostaan! Minulle tuo ei mitään virkannut, mulkoili vain. Nova saatiin autoon kunnialla ja kotimatka saattoi alkaa! Kotona autosta pomppasi jo huomattavasti pirteämpi koira vaikkakin vähän vielä tokkurainen sellainen.
Nyt vain odotellaan mitä ultra sanoo, se on varattu 13.7. puolenpäivän paikkeille.
Senverran oletettu raskaus on koiran käytöstä muuttanut - ultrassa tuo lopulta selviää onko vain kupla vai tottua - että Nova on rauhoittunut, se ei tuttuun tapaansa lähde haastamaan tai leikkimään vaan haluaa olla omissa oloissaan. Ruoka on tähän asti maistunut paitsi että tiistai-iltana 7.7. jätti ekan kerran iltaruuan osittain syömättä! Koira joka on tähän asti ollut kuin pohjaton kuilu ruokahalunsa suhteen ja paastopäivistäkin ollut sitä mieltä että hän kuolee nälkään juuri nyt!! Todellakin toivon että odotettavissa on muutakin kuin suuri kupla!! Odottavan aika on pitkä..... Kirjaimellisesti!!
Ajan kulu on suhteellista, kun se jossain asiassa tuntuu suorastavan matelevan ja lasket päiviä, niin toisessa asiassa aika sen sijaan kiitää! Liisingnarttuni Draculan (Wellhills Carpe Diem) kohdalla ajalle kävi taas toisin päin ja aika suorastaan liiti eteenpäin! Tuntui että nassikathan juuri syntyi ja yhtäkkiä piti ruveta miettimään pentueen sirutusta ja pentukansioiden kasaamista! Yhden narttupennun kanssa meinasi jo usko loppua kesken kun sopivaa kotia ei meinannut löytyä - ei sillä ettei kysyntää olisi ollut mutta ne kysyjät niin kiitos mutta.... - mutta muutama päivä ennen luovutusta sitten sopiva koti löytyikin! Nassikat lähtivät uusiin koteihinsa 2.7 alkaen ja ainakin alku on kaikillä lähtenyt todella loistavasti kulkemaan! Toivottavasti jatkossakin!
SUURKIITOS Sinulle Anu & pojat pentujen hyvästä hoidosta luonanne! En varmaan koskaan voi kylliksi kiittää panostustanne ja toivon että yhteistyö jatkuu myös jatkossakin! Oli ilo saada tehdä yhteistyötä kanssanne!!
Tästä pentueesta pennut jakautuivat pääsääntöisesti akselille Savo - Etelä- ja Itä-Suomi ja sijoitukseen meni 2 narttua; toinen näistä sijoituksista jäi tähän Jyväskylään.
Nyt vain odotellaan vielä vajaa viikko mikä on Novan tuomio siellä ultrassa, oma veikkaus on että kantavana on....
Mikä tätä oletusta myös vahvistaa niin on koiran käyttäytyminen treeneissä aikaisempaan verrattuna. Koiralla on valtava saalisvietti ja se nauttii taistelusta patukasta. Kohta astutuksen jälkeen taisteluleikit eivät enää yks kaks kiinnostaneetkaan vaan ruoka ja nyt ei enää sekään! Koira viihtyy omissa oloissaan, maha pömpöttää hieman ja nyt tiistai-iltana ekan kerran koira jätti ruokaa kuppiinsa; edellisenä iltana söi myös ns. "pitkin hampain". Ruoka ei poikennut tälläkään kerralla normaalista jolloin koira on pistellyt kaiken hyvällä halulla mahaansa. Tottiksessakin koira teknisesti tekee sen mitä pyydetään - tietää mitä käskyt on - ja jäljelläkin menee kun tietää että siellä on mentävä mutta motivaatio halusta edetä puuttuu. Välillä koira hakee enemmän läheisyyttä ja välllä haluaa olla rauhassa. Aivan ei koiralle tyypillistä käyttäytymistä siis kaiken kaikkiaan!
Tulinkin siihen tulokseen että ok, antaa koiran olla "mamma" siihen asti kun totuus selviää ja jos ajattelee ultran ajankohdasta laskettuun aikaan niin ei sitä ole juuri kuukautta eteenpäin!
No jatketaan reenejä ens talvena sitten, ei se opittu sieltä minnekään katoa! Parempi rauhoittaa tilanne ja tehdä pienissä pätkissä kivaa juttua kun väksin vaatia ja tehdä asiasta näin epämiellyttävä.
Ja ettei se tuoresperman lähetys olisi mennyt liian helposti kaikkien kuvioiden (proge, kesälomailevat eläinlääkärit ym. "arvioinnit") ohella niin siinäkin meinasi sitten olla ongelmia! Kävi jo mielessä että olisiko sittenkin ollut parempi lähteä ajamaan sinne Hollantiin..... Eka laskettiin että paras ajankohta osuisi tuohon Helsingin viikonloppuun eli sperma Helsinki -Vantaalle ja siemennys Mäntsälässä, mutta ei se niin mennytkään! Toimituspäässä oli sitten rahdin kuljettajien välistä epäselvyyttä jota lisäsi omalta osaltani se että lähdin ajamaan kohti etelä-Suomea perjantai-iltapäivänä Leppäkoskelle enon luokse yöpymään mielessä ajatus että kaikki on ok kunnes tuli puhelu Hollannista joka meinasi johtaa epätoivoon! Loppu hyvin kaikki hyvin ja tavara saatiin kuin saatiinkin Suomeen maanantaiksi!
Tulihan siinä muutamalle päivälle kilometrejä riittämiin kun eka Leppäkoskelle täältä Keski-suomen periferiasta keskeltä ei mitään lähelle Hämeenlinnaa josta matka jatkui lauantaiaamuna ensin Petikkoon Vantaalle ja sieltä Ikean kautta Tuusulaan kasvattajapäiville, jossa tuli sitten allekirjoitettua myös sitoumuskasvattajasopimus (sen vahvistamista odotellessa!), ja sieltä sitten yötä myöden kotiin; karkeasti parin päivän saldo oli n. 700km. Ja kaiken vielä kruunasi tunti siitä kun saavuttiin kotiin ja pääsin nukkumaan kunnon ukonilma! Sunnuntai meni toipuessa ja maanantaina uusi rumba: Lannevesi - Tampereen Veter & proge - Helsinki-Vantaa rahtiterminaali (ensin sieltä löytää oikea paikka ja kaiken lisäksi vstaanottopää oli soittanut väärään numeroon mikä taas johti huolestumiseen Hollannin suunnalta) - Tampereen Veter - Lannevesi! Päivälle tuli mittaa helposti n. 12h ja 800 km! kaiken lisäksi minulla oli poika matkassa mukana joka ihastuttavasti jaksoi koko päivän mukana! :-D Olin jo varautunut kiukutteluun sun muuhun kommervenkkiin mutta yllätyin kuitenkin positiivisesti! Poika oli huolissaan Novasta kun jätettiin se rauhoitettuna Veteriin toimenpidettään varten.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saatiin matkaan Veteristä hieman tokkurainen koira jolla hädin tuskin jalat kantoi autolle asti! Eläintenhoitaja yritti hyvää hyvyyttään auttaa Novaa takapäästä että kantaisi paremmin mutta Nova kylmästi ilmoitti että kädet mäkeen Hänen takalistostaan! Minulle tuo ei mitään virkannut, mulkoili vain. Nova saatiin autoon kunnialla ja kotimatka saattoi alkaa! Kotona autosta pomppasi jo huomattavasti pirteämpi koira vaikkakin vähän vielä tokkurainen sellainen.
Nyt vain odotellaan mitä ultra sanoo, se on varattu 13.7. puolenpäivän paikkeille.
Senverran oletettu raskaus on koiran käytöstä muuttanut - ultrassa tuo lopulta selviää onko vain kupla vai tottua - että Nova on rauhoittunut, se ei tuttuun tapaansa lähde haastamaan tai leikkimään vaan haluaa olla omissa oloissaan. Ruoka on tähän asti maistunut paitsi että tiistai-iltana 7.7. jätti ekan kerran iltaruuan osittain syömättä! Koira joka on tähän asti ollut kuin pohjaton kuilu ruokahalunsa suhteen ja paastopäivistäkin ollut sitä mieltä että hän kuolee nälkään juuri nyt!! Todellakin toivon että odotettavissa on muutakin kuin suuri kupla!! Odottavan aika on pitkä..... Kirjaimellisesti!!
Ajan kulu on suhteellista, kun se jossain asiassa tuntuu suorastavan matelevan ja lasket päiviä, niin toisessa asiassa aika sen sijaan kiitää! Liisingnarttuni Draculan (Wellhills Carpe Diem) kohdalla ajalle kävi taas toisin päin ja aika suorastaan liiti eteenpäin! Tuntui että nassikathan juuri syntyi ja yhtäkkiä piti ruveta miettimään pentueen sirutusta ja pentukansioiden kasaamista! Yhden narttupennun kanssa meinasi jo usko loppua kesken kun sopivaa kotia ei meinannut löytyä - ei sillä ettei kysyntää olisi ollut mutta ne kysyjät niin kiitos mutta.... - mutta muutama päivä ennen luovutusta sitten sopiva koti löytyikin! Nassikat lähtivät uusiin koteihinsa 2.7 alkaen ja ainakin alku on kaikillä lähtenyt todella loistavasti kulkemaan! Toivottavasti jatkossakin!
SUURKIITOS Sinulle Anu & pojat pentujen hyvästä hoidosta luonanne! En varmaan koskaan voi kylliksi kiittää panostustanne ja toivon että yhteistyö jatkuu myös jatkossakin! Oli ilo saada tehdä yhteistyötä kanssanne!!
Tästä pentueesta pennut jakautuivat pääsääntöisesti akselille Savo - Etelä- ja Itä-Suomi ja sijoitukseen meni 2 narttua; toinen näistä sijoituksista jäi tähän Jyväskylään.
Nyt vain odotellaan vielä vajaa viikko mikä on Novan tuomio siellä ultrassa, oma veikkaus on että kantavana on....
Mikä tätä oletusta myös vahvistaa niin on koiran käyttäytyminen treeneissä aikaisempaan verrattuna. Koiralla on valtava saalisvietti ja se nauttii taistelusta patukasta. Kohta astutuksen jälkeen taisteluleikit eivät enää yks kaks kiinnostaneetkaan vaan ruoka ja nyt ei enää sekään! Koira viihtyy omissa oloissaan, maha pömpöttää hieman ja nyt tiistai-iltana ekan kerran koira jätti ruokaa kuppiinsa; edellisenä iltana söi myös ns. "pitkin hampain". Ruoka ei poikennut tälläkään kerralla normaalista jolloin koira on pistellyt kaiken hyvällä halulla mahaansa. Tottiksessakin koira teknisesti tekee sen mitä pyydetään - tietää mitä käskyt on - ja jäljelläkin menee kun tietää että siellä on mentävä mutta motivaatio halusta edetä puuttuu. Välillä koira hakee enemmän läheisyyttä ja välllä haluaa olla rauhassa. Aivan ei koiralle tyypillistä käyttäytymistä siis kaiken kaikkiaan!
Tulinkin siihen tulokseen että ok, antaa koiran olla "mamma" siihen asti kun totuus selviää ja jos ajattelee ultran ajankohdasta laskettuun aikaan niin ei sitä ole juuri kuukautta eteenpäin!
No jatketaan reenejä ens talvena sitten, ei se opittu sieltä minnekään katoa! Parempi rauhoittaa tilanne ja tehdä pienissä pätkissä kivaa juttua kun väksin vaatia ja tehdä asiasta näin epämiellyttävä.
Ei Kommentti tässä artikkelissa