Keskiviikkona 9.9. pääsivät nassikat tutustumaan ensimmäistä kertaa ulkoilman saloihin. Päivä oli kaunis ja suht lämmin myrskystä huolimatta. Tuuli ei menoa tuntunut haittaavan, hetken aikaa koko sakki ihmettelin ja haisteli uusia hajuja ympärillään, mutta hetken ihmeteltyään sitten lähdettiin tutkimaan maailmaa, hännät tötteröllä! Tytöt olivat tällä kertaa ne tien raivaajat jotka lähtivät liikkeelle ensimmäisinä; puna- ja mustapantainen. Eivät nuo loputkaan kuitenkaan huonommiksi jääneet, hetikohta liittyivät tutkijoiden joukkoon.

Novan pidin tarkoituksella hieman etäällä että nassikat tekisivät muutakin kuin kulkisivat äidin perässä tissiä etsien. Nova seuraili tarkkana ja ehkä hieman huolestuneena kun lapset olivat ottaneet askeleen kohti suurta maailmaa. Mutta kohtahan tuo on enemmän kun mielissään jonkun muunkin hoitaessa lapsia sillä pentujen ikenet pukkaavat naskalihampaita.. ;-)  Hetken päästä annoin Novallekin luvan tulla pentujen luo ja heti pilamilauma ryntäsi mamman turviin tissittelemään. Kun nassit selvästi alkoivat uupua ja uni teki tuloaan, kannettiin pennut Juhanin kanssa takaisin pentulaatikkoon nukkumaan. Tuosta Juhanista on jo pentujen kanssa kovasti apua, käsittelee pentuja hyvin varmoin ottein ja apukäsinä lauman siirroissa!

Illalla sitten pennut pääsivät maistelemaan jauhelihaa ensimmäisen kerran! Aluksi tottakai ihmettelivät että mitä ihmettä tämä on, ei tämä ole maitoa mutta ensimmäisen suupalan jälkeen mikä käkätys ja nuuskutus! Kaikki pyöri ympärillä nuuskuttaen että missä sitä herkkua on lisää, missä missä missä?! Hyvä että siinä sekamelskassa sai yksi oman suullisensa syötyä kun kaveri jo työnsi kuonoa samalle apajalle että mulle kans!

Torstaina 10.9. oli tiedossa myös ulkoilua ja jauhelihaa, sekä ensimmäinen tuleva pennunomistaja kävi pentuja moikkaamassa. Novakin jopa alkukonserttonsa jälkeen osasi käyttäytyä ja oli suorastaan ylpeä esitellessään pentujaan!

Aamulla kun siivosin pentujen laatikkoa Juhanin lähdettyä eskariin, avasin takapihan terassille johtavan oven tarkoituksella jotta näen mitä tapahtuu. Ovessa on vielä sellainen ötökkä-oviverho esteenä mutta ei mennyt kauaakaan kun verhon välissä pilkisteli nappsilmiä ja pikkuneniä uteliaina, ja hetken päästä sitten tultiin reippaasti kynnyksen yli ja taas takaisin sisälle tullakseen saman kuvion uudelleen! Ja noi ötökkä-verhoin suikaleet on sitten ihania yrittää saalistaa kun ne heiluu! Toinen hitti on roikkua housunlahkeessa tai sitten purra siskoa/veljeä joko korvasta tai jalasta oikeaoppisen tapporavistuksen kera!

Ulkoilureissu meni jo huomattavasti vauhdikkaammin kuin edellinen ja marsulauma tutki pihaa reippain askelin. Onneksi tuo takapiha on aidattu, joten kovin kauas ne eivät sieltä joudu. Mamma seuraili jälleen kerran lasten touhuja etäämmällä, tarkkana muttei niin huolestuneena. Osasipa tuo näköjään maastoutuakin.. Jo illalla huomasi että ulkoilureissut ovat tehneet hyvää sillä jalat kantaa aina vain paremmin ja varmemmin; tosin noihan käveli jo silloin kun silmät eivät vielä olleet auki. Nova vaan on välillä liian hidas pentulaatikkoon mennessään kun lapset hyökkäävät tissille. Sitten sitä istua nökötetään sen näköisenä että voisitko auttaa, tää asento ei ole kovin mukava...

Illalla uusi annos jauhelihaa kädestä sai koko lauman lähes villiintymään, mutta lauman paine sai selvästi pennut syömään annoksensa nopeasti kun kaveri taas kerran tunki sitä nokkaansa siihen samalle apajalle. Seuraavaksi listalla taitaa olla sitten liotettu pentunappula jauhelihalla höystettynä. Ei muuta kun niitä pentukuppeja kaivamaan varastosta esiin!